V@#UTUSLISTA

Grüezi! Herzlich Willkommen kaikille tänne asti tiensä löytäneille. Tämä blogi on Sveitsissä reilut viisi vuotta vaikuttaneen suomalaisen perheenisän purkaus paremman maailman puolesta. Ajatuksia arjesta, perheestä, politiikasta, kulttuurista, matkailusta ja ehkä myös urheilusta.

Viiden Sveitsissä asutun vuoden jälkeen olen seurannut elämää tässä vuoristoisessa saaressa keskellä Eurooppaa riittävän kauan, jotta minulla voisi olla tästä maasta jotakin empiiriseen kokemukseen perustuvaa sanottavaa. Kun heijastelen nykyisiä tuntemuksiani ensivaikutelmaan Sveitsistä, huomaan, että olen jossakin määrin kotiutunut ja ehkä jopa integroitunut tänne. 

Löysin taannoin, nykyisin lähinnä huvittuneita hörähdyksiä herättävän, "V*tutuslistan", joka sisältää viisi vuotta sitten jonkinmoisessa tilassa ylöskirjoittamiani, suomalaistulokkaan mielestä häiritseviä asioita: 

Kulttuurista:

"Työkavereiden kätteleminen ja kaiken maailman toivottelemiset aamuisin ja erityisesti lomille lähdettäessä ja sieltä palatessa. Erityisesti saksalaiset kollegat rakastaa tätä kädenvispausta. Eikö sitä perkele voi vaan murahtaa jotakin tai sitten jos haluaa oikein kohtelias olla, niin sanoo vaikka että huomenta tai moro."

"Kirkonkellojen soittaminen yötä päivää. Perkelettäkö niitä kelloja pitää varttitunnin välein loukuttaa. Ihmisillä on kellot kädessään ja jos ei ole kelloa, niin on niillä ainakin kännykkä, josta sen ajan voi tarkistaa. Ja jos kirkkoon tekee mieli, niin menee sitten paikan päälle katsomaan, milloin niitä seremonioita järjestetään tai katsoo netistä. Ja niitä kirkkoja on vähintään kaksi joka kylässä ja ne kellot soi lujaa!"

"Ylikohtelias liikennekulttuuri. Täällä oletetaan, että kaikki autot antavat kohteliaasti tietä, jos joku urpo änkeää kolmion takaa eteen. Sama juttu motarilla. Aina voi tunkea väliin ja kaveri jarruttaa. Vittu! Minähän se en jarruttele."

Kielestä:

"Bernin murre. Ei jumalauta voi enää puhua hitaammin kuin ihmiset Bernin seudulla. Kuuntelija nukahtaa kesken ensimmäisen lauseen."

"Züritüütsch (Zürichin saksa) ja ch-äänne. Vittu että on vittumaisen kuuloista korahtelua. Kurkkumätäkään ei kuulosta niin pahalta kuin Züritüütschin joka toisessa sanassa esiintyvä korahdusäänne. Tekis mieli vetää jokaista korahtelijaa turpaan ja opettaa ne puhumaan suomea!"

Politiikasta:

"SVP. Populistinen sveitsiläinen kansanpuolue, joka sattuu olemaan kannatukseltaan suurin puolue, järjestää pari kertaa vuodessa avoimen rasistisen ja ulkomaalaisvastaisen kampanjan jonkin aloitteen puolesta. Sveitsiläiset on ahneuksissaan hamstranneet ulkomaista työvoimaa kasvattamaan talouttaan ja nyt itkevät että ulkomaalaisia on liikaa. Olisivat perkeleet sulkeneet rajansa aikoinaan, niin ei tarvis nyt mussuttaa."

Asumisesta:

"Kallis asuminen ja natsahtava vuokraisäntäkulttuuri. Vaikka verot ovat matalat, niin asumisessa rokotetaan sitten isolla kädellä. Vuokralaisella ei myöskään ole mitään oikeuksia, vaan jokainen naarmu, mikä asuessa on aiheutettu, taulukoukuista ym puhumattakaan, pitää maksaa poislähtiessä erikseen. Asuntoja on myös niukalti saatavissa ja ulkomaalaisia sorsitaan vuokramarkkinoilla. Esimerkkinä lehti-ilmoitus vuokrataan-palstalla: "Vuokrataan vain saksankieliselle sveitsiläisperheelle..."

Bonuksena tupakointi:

"Tupakanpoltto. Nämä juntit vetää röökiä joka ikisessä paikassa. Tupakkaa poltetaan samaan malliin kuin Suomessa 70-luvulla. Savuttomia ravintoloita on koko maassa ehkä yksi."

Sopeutuminen on ollut ilmeisen onnistunut, koska moni silloin ärsyttänyt asia on nykyisin ihan ok. Työkavereiden kätteleminen ei ärsytä, kirkonkellojen paukuttaminen kuulostaa lähinnä kotoisalta, ja sveitsipersujen huolen räjähdysmäisesti kasvavasta ulkomaalaisten määrästä ymmärtää jo jossakin määrin paremmin. Täällä puhuttu kieli kuulostaa korvaan vähemmän karmealta (paitsi tietysti berniläinen naukuminen), asuminen on edelleen kallista, mutta pelisääntöjen kanssa on pakko ollut oppia elämään ja liikennekulttuurinkin osalta maailman nopeimman kansan pikkuräikkösillä olisi paljon opittavaa. Tupakanpoltonkin osalta Sveitsi on muuttunut, koska ravintolatupakointia on rajoitettu merkittävästi. Joko maa on muuttunut paremmaksi paikaksi tai sitten minä olen muuttunut paremmaksi ihmiseksi. Veikkaan jälkimmäistä.

Ilmeisen hyvä täällä on ollut elää, koska viisi vuotta paukahti rikki vuodenvaihteessa. Jotain erittäin konkreettista sujuvan saksankielen ja arvokkaan työkokemuksen lisäksi ovat täällä syntyneet kaksi lastamme (2010 ja 2013).

Seuraavassa osassa paljastan, miten ja miksi tänne alunperin päädyimme.