Sveitsin puolustusministeri: "Vaimoni on kodinkone."

Ennenkuin jatkan kronologisesti etenevää tarinaa viiden vuoden takaisista kokemuksista Sveitsiin saapumisen ensikuukausilta, on tarpeellista ottaa kantaa sveitsiläismediassa viime aikoina velloneeseen, kirjoittajassa myötähäpeää aiheuttaneeseen, kohuun, jonka Sveitsin entinen liittopresidentti Ueli Maurer kivikautisella möläytyksellään sai aikaan.

Nykyinen Sveitsin puolustusministeri Maurer herätti taannoin vellontaa toteamalla että hänen kotonaan ainoa yli 30 vuotta vanha kodinkone on hänen vaimonsa. Asiasta uutisoi Suomessa mm. Kauppalehti. Kyllähän tuollainen läppä äijien saunaillassa saattaa aiheuttaa hörähtelyä, mutta se ei sellaisenaan sovi ministeritasoiseen suuhun julkisesti esitettynä. Puolustusministeri itse kuittasi asian huumorina. Sveitsiläistä päivänpolitiikkaa jo useamman vuoden seuranneena en heiton vilpittömään humoristisuuteen usko. Oma tulkintani on, että herra ministeri päästi vahingossa suustaan klassisen freudilaisen lipsahduksen ja paljasti samalla, mitä naisten paikasta yhteiskunnassa todellisuudessa ajattelee.

Herra Maurer on siis Sveitsin entinen liittopresidentti ja nykyinen puolustusministeri, joka edustaa populismilla ratsastavaa Sveitsin kansanpuoluetta (SVP, saks. Schweizerische Volkspartei). Samainen SVP on kannatukseltaan Sveitsin suurin puolue. Haettaessa vertailukohtia Suomeen, SVP yhdistelee perussuomalaisten äärioikeistolaista maahanmuuttopolitiikkaa ja keskustalaisuutta läheltä liippaavaa, joskin protektionistista ja äärimmäisen EU-vastaista talouspolitiikkaa, jossa maaseutu ja kotimaisuus ovat keskiössä. Puolue on kuuluisa avoimen rasistisista maahanmuuton vastaisista kampanjoistaan ja saksalaisvastaisesta retoriikastaan. 

SVP:n  kannanotto Itä-Euroopan EU-maiden työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen.

SVP:n minareettikieltokampanja ennen kansanäänestystä asian tiimoilta.

Rikollisten ulkomaalaisten karkoitusaloite. Kuva: www.ausschaffungsinitiative.ch

Tämä menneeseen aikaan jämähtänyt maaseudun puolue on tehnyt kaikkensa, jotta kotiäitien työllistyminen kodin ulkopuolelle olisi mahdollisimman vaikeaa. Puolue vastustaa henkeen ja vereen kaikkia uudistuksia, jotka liittyvät palkkatyön ja äitiyden yhdistämiseen. Listaankin ohessa muutamia esimerkkejä, missä Sveitsi on jämähtänyt agraaritalouden aikaiseen maailmaan, etunenässään siis SVP:

1. Kolmen kuukauden äitiysloma 

Jos pienen lapsen äiti ei palaa työhönsä kolmen kuukauden äitiysloman jälkeen, työnantajalla on oikeus irtisanoa työsopimus. Yleensä näin tapahtuukin. Joissakin tapauksissa työnantaja saattaa olla niin reilu, että äitiyslomaa voidaan jatkaa kolmella kuukaudella, tosin palkka maksetaan vain sen ensimmäisen kolmen kuukauden ajalta. Lyhyt äitiysloma pakottaa monet äidit jäämään vauvansa kanssa kotiin ja SVP kiittää. Suomalainen äitiysloma tuntuu täällä lähinnä utopistiselta luksukselta.

2. Päivähoito maksaa pienen omaisuuden

Suomessa valtio maksaa päivähoidosta leijonanosan. Esim. pääkaupunkiseudulla subventoimaton päivähoidon todellinen kustannus on lähemmäs 1500 euroa kuukaudessa, kun taas omavastuu jää maksimissaan 300 euroon per lapsi. Sveitsissä kuukausikustannus on oikeasti subventoimaton, koska valtio ei tue päivähoitoa kuin alimpien palkkaluokkien osalta. Yhden lapsen päivähoito maksaa alkaen noin 2000 euroa kuussa, joka keskituloisenkin on lyhentämättömänä pulitetteva, mikäli haluaa lapsensa päivähoitoon viedä. Toki Sveitsin tuloverotus on huomattavasti kevyempää kuin Suomessa, mutta silti monessa perheessä punnitaan tarkkaan, onko äidin paluu työelämään järkevää ja taloudellisesti kannattavaa. Mikäli perheessä on useampi lapsi, saa palkka olla jo kohtuullisen korkea, että työhön paluulle on taloudellisia perusteita. Kirsikkana kakun päällä on päivähoitopaikkojen rajallisuus. Pahimmillaan päivähoitopaikkaa voi joutua jonottamaan yli vuoden.

Toki Sveitsissä naisten osa-aikaisuus (2-3 työpäivää/viikko) on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa, mutta päivähoidon kustannustaso on siitäkin huolimatta monille perheille haasteellinen. Ironista tässä on tosin se, että SVP sahaa omaa oksaansa vastustamalla kotiäitien paluuta työelämään, koska useat koulutetut sveitsiläisnaiset jäävät kotiin ja työvoimapulaa pitää paikata ulkomaisella, useimmiten saksalaisella, työvoimalla.

SVP:n aloite kotiäitiyden verovähennysoikeuden puolesta. Kuva: www.svp.ch

3. Ei kouluruokailua pakollisessa esikoulussa.

Sveitsissä lapset aloittavat pakollisen esikoulun joko 4- tai 5-vuotiaana kunnasta ja syntymäkuukaudesta riippuen. Esikoulua on 4-5 päivänä viikossa, jälleen kunnasta riippuen, eikä niissä järjestetä ruokailua, vaan pikkunassikat tulevat kotiin lounaalle, jossa on siis jomman kumman vanhemmista oltava paikalla kokkaamassa. Vaihtoehtoisesti kokkauksen ja lastenvahdin virkaa hoitaa au pair tai nanny, joita Sveitsissä juuri näistä syistä johtuen on todella paljon. Sveitsiläiset käyttävät useimmiten isovanhempia lastenvahteina, mutta meillä vierastyöläisillä ei sitä vaihtoehtoa valittettavasti reilun 2000 kilometrin välimatkan takia ole repertuaarissamme, vaikka se lasten kannalta ideaalinen olisikin. 

Mielenkiintoinen esikouluun liittyvä yksityiskohta on, että esikoulusta ei voi olla pois kuin kahtena "jokeripäivänä" vuodessa, jotka on pitänyt sopia opettajan kanssa etukäteen - kirjallisena. Luvaton poissaolo on oikeasti poliisiasia ja vanhemmat joutuvat maksamaan sakkoja, mikäli nassikka on ollut luvatta pois eskarista. Sama sääntö pätee myös peruskoulun osalta.

4. Ei kouluruokailua peruskoulussa.

Peruskoulussakaan ei ole kouluruokailua Suomen tapaan. Ala-asteikäiset tulevat parin tunnin mittaisen lounastauon ajaksi kotiin syömään, jossa siis on isin, äidin, isovanhemman, au pairin tai nannyn oltava paikalla huolehtimassa ruokailusta. Joissakin harvoissa kouluissa lounas on mahdollinen, mutta se maksaa maltaita. Mielenkiinnolla odotan, nähdäänkö Sveitsissä yleistä kouluruokailua ennen vuotta 2020. Veikkaan, että tämä laiva kääntyy senkin asian suhteen liian hitaasti.

Sveitsissä on käyty keskusteluja esim. päivähoidon subvention ulottamisesta koskemaan kaikkia sekä kouluruokailun yleistämisestä. Vaikka sveitsiläisessä kulttuurissa äidin paikka yleisen mielipiteen mukaan on kotona, kärkkäimmin äitiyden ja työelämän yhdistämiseen liittyviä uudistuksia vastaan on ollut nimenomaan SVP, joka haluaa pitää kodinkoneensa jatkossakin nyrkin ja hellan välissä. Sveitsillä siis vielä riittää tasa-arvoasioiden suhteen tekemistä. 

Mitä tästä kaikesta opimme? Ainakin sen, että puolustusministerin vaimo on nyt Sveitsin kuuluisin kodinkone.