Reilun viiden vuoden takaisten asioiden kaivelu jatkuu. Tällä kerralla palataan ensimmäisen viikon aikana tapahtuneiden byrokraattisväritteisten kokemusten pariin.
Ensimmäisenä työpäivänä kuulin, että seuraavaksi meidän olisi hankittava oleskeluluvat (Aufenthaltsbewilligung) pikimmiten. Lisäksi pakollisen sairauskuluvakuutuksen hankkiminen oli akuuteimpien asioiden listalla. Vaimoni ei onneksi tarvinnut sairauskuluvakuutusta hankkia, sillä hän kuului Suomen sosiaaliturvan piiriin komennustyöntekijänä. Itse sellaisen joutuisin kuitenkin etsimään.
Olimme saaneet työpaikaltani vääräksi osoittautunutta tietoa, jonka mukaan ulkomaalaisten oleskeluluvat myöntäisi maahanmuuttovirasto. Näin ollen lähdimme heti tiistaiaamuna navin ohjaamana kohti Zürichin maahanmuuttovirastoa. Aamuruuhkassa oli vaikea sompailla täysin vieraan kaupungin kaduilla ja parkkipaikankaan löytyminen ei ollut helppoa. Joka tapauksessa maahanmuuttovirasto löytyi ja päästyämme sisään ihmettelimme kirjavaa asiakaskuntaa. Kaikki jonossa seisoskelevat ihmiset olivat joko päiväntasaajan lämpimämmältä puolen tai vähintäänkin läntisen Euroopan ulkopuolelta.
Aikamme jonotettuamme, pääsimme tiskille, jossa virkailija selvitti meille, että olemme väärässä paikassa. Koska olimme EU-kansalaisia, meidän tuli anoa oleskelulupa ”Kreisbürosta” (suom. Kaupunginosatoimisto), ei maahanmuuttovirastosta. Virkailija selvitti meille, että Kreisbüro oli jokaisessa kaupunginosassa, ja koska osoitteemme sijaitsi Wiedikonin kaupunginosassa, saisimme mennä Kreisbüro numero kolmeen.
Saimme virkailijalta osoitteen ja syötimme sen navigaattoriin. Muutaman kilometrin ajon jälkeen pääsimme perille. Kreisbürossa meitä odotti ystävällinen virkailijamummeli, joka kertoi kaiken olevan kunnossa ja saisimme väliaikaiset oleskeluluvat mukaamme heti. Viralliset viisi vuotta voimassa olevat B-luvat tulisivat myöhemmin postitse. Ainoa puute oli passikuva, jota vaimolla ei ollut mukana, vaan jouduimme sen vielä erikseen hakemaan kotoamme.
 |
| Viiden vuoden oleskelulupa. |
Kun valokuva oli saatu haettua, palasimme autolla takaisin Kreisbüroa kohti naviin luottaen. Kuinka ollakaan, Kreisbüron kulmalla navi käski meitä kääntymään oikealle ja liian myöhään huomasin, että katu on yksisuuntainen ja ajelin sitä sitten autoja väistellen vastavirtaan. Onneksi pääsimme puikkaamaan suoraan Kreisbüron pihalle ennen kuin isompia vahinkoja ehti tapahtua. Hyvä tuurini ei pettänyt taaskaan, sillä samaisen Kreisbüron alakerrassa oli Wiedikonin poliisiasema ja kadun toisella puolella oli lauma poliiseja jalkapatikassa kun ajoimme yksisuuntaista väärään suuntaan suoraan poliisien syliin.
Sain auton pysäköityä talon etupihalle ja vaimo lähti kipittämään kohti toimistoa valokuva mukanaan. Itse istuin autossamme, jonka olin jättänyt tyhjäkäynnille. Poliisit lähestyivät autoani ja koputtivat ikkunaan. Astuin ulos autosta ja poliisi toivotti minulle sveitsiläisittäin hyvää päivää, eli ”Grüezi!” Kovasti poliisi posmelsi ja korahteli, mutten tajunnut sanaakaan. Kysyin poliisilta, josko hän puhuu englantia. Sveitsiläiseen, vaatimattomaan tyyliin, hän vastasi puhuvansa hieman englantia. Sveitsissä "hieman" yleensä tarkoitti todella sujuvaa englantia...
Jepari alkoi selittämään minulle sujuvalla englannillaan nähneensä minun ajaneen yksisuuntaista väärään suuntaan. Lisäksi rikoin parhaillani lakia, sillä autoni oli tyhjäkäynnillä, joten poliisi pyysi minua sammuttamaan sen. Tein työtä käskettyä ja pahoittelin virhettäni ja kerroin navin ohjanneen minut väärään suuntaan. Poliisi kysyi, olinko lukenut navin käyttöohjeista, että viime kädessä vastuu on autoilijan, jos navi ohjaa väärään suuntaan.
En tietenkään ollut lukenut lakitekstejä käyttöohjeesta. Lukeeko niitä joku oikeasti tekstin kirjoittaneiden lakimiesten lisäksi? Pahoittelin poliisille aiheuttamaani hämminkiä. Kerroin meidän muuttaneen maahan edellisellä viikolla ja syystäkin olimme kuutamolla. Näkihän sen jo auton suomalaisista vientikilvistä että emme ole paikallisia. Hetken jo ajattelin, että sakot napsahtaa kouraan ennen kuin olemme ehtineet saada edes oleskelulupia...
 |
| Silloin vielä uudenkarhea verottomasti Suomesta tuotu muuttoauto ja liikennerikkomuksessa käytetty rikosväline. |
Ihme ja kumma, mutta zürichiläiskytät ymmärsivät järkipuhetta ja päästivät minut pinteestä suullisella varoituksella. Vaimokin saapui samaan aikaan ulos Kreisbürosta ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Vaimon työt eivät olleet vielä alkaneet, joten vein hänet kotiin ja jatkoin itse työpaikalle...
Kaiken kaikkiaan pakolliset luvat järjestyivät todella sujuvasti ja ilman isompia ongelmia. Kaduilla törttöily meni ihan omaan piikkiin, mutta ensikokemus myös virkavallan inhimillisestä suhtautumisesta lievään liikennerikkomukseen oli positiivinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti