Kun olimme saapuneet perille Zürichiin ja romppeet oli perjantai-illan kunniaksi saatu roudattua autosta alivuokralaiskämppään, uskaltauduimme ulos asunnosta etsimään ruokaa. Muutaman sadan metrin päästä Bederstrasselta löytyi turkkilaisvetoinen pizzapaikka Allegrotto, josta tilasimme kinkku-ananas-lätyt kotipakettiin.
Pölykapseleita odotellessamme havainnoin pizzerian hyllyillä notkuvat viinapullot, joita olisi saanut ostaa mukaan pizzan kyytipojaksi. Ei tietoakaan kukkahattualkoholipolitiikasta tässäkään maassa. Vaikka viinaa siis tämän perusteella saisi joka paikasta, lyhyen skannauksen perusteella kaduilla ei näkynyt yhtään sammunutta känniläistä Helsingin Kallion "Raatteentien" eli "Hesarin" tyyliin. Jätin houkuttelevasta tarjouksesta (kotipakettihinta reilut 20 euroa) huolimatta viskipullon ostamatta ja palasimme asunnolle pizzalaatikot kainalossa.
Olimme molemmat saaneet joululahjaksi vanhemmiltani villasukat, joihin oli kirjailtu Sveitsin lippu. Nehän tietysti vedettiin heti ensimmäisenä jalkaan kun sohva oli vallattu. Tyytyväisenä mussutimme villasukat jaloissa älyttömän hyviä pizzoja, joissa oli sopivan ohkainen pohja eikä täytteiden suhteen oltu liioiteltu samaan tyyliin kuin kotimaisturkkilaisissa kinkkupiiraissa on tapana. Lätty oli lähempänä Kotipizzan tuotoksia, mutta hivenen maukkaampi.
 |
| Lippusukat. |
Pizzoja popsiessamme katselimme televisiota, josta kanavasurffailun jälkeen löytyi paikalliskanava Züri TV. Molemmilla meinasi pizza mennä väärään kurkkuun kun leuat loksahtivat lattiaan kuunnellessamme kanavalta tulevaa puheensorinaa...
Olin kuvitellut osaavani saksaa, mutten tajunnut sanaakaan, mitä paikallisuutisten lukija puhui. Kuulin vain hetkellä millä hyvänsä kurkkumätään kuolemassa olevan ihmisen etäisesti saksaa muistuttavaa, voimakkailla korahduksilla ryyditettyä mongerrusta. Korahtelu peitti kaiken sanoman alleen... Ei helvata, puhutaanko täällä oikeasti tuollaista kieltä! Erotin sanoja, kuten guet, öppis ja uuf wiiderluege. Guet oli tietysti "gut" mutta myöhemmin selvisi, että öppis tarkoittaa "jotakin" (saks. etwas) ja uuf wiiderluege oli tietysti Auf Wiedersehen (näkemiin). Obig oli luonnollisesti Abend, eli ilta. Uutislähetyksestä ei juurikaan muuta jäänyt taskun pohjalle.
Olimme keväällä 2007 käyneet Sveitsin Zermattissa laskettelemassa ja yöpyneet paluumatkalla yhden yön myös Zürichissä, mutta emme tuolloin olleet kiinnittäneet paikalliseen puheenparteen mitään huomiota, koska olimme kommunikoineet lähtökohtaisesti englanniksi. Samoin syyskuisen haastattelureissun aikana en ollut rekisteröinyt paikallisten korahtelua, koska haastattelutkin oli vedetty lontooksi. Tietoisuus paikallisesta puheenparresta tuli täysin puun takaa, koska en ollut kuvitellut, että sveitsinsaksa eroaa niin paljon Saksassa puhutusta kirjakielestä. Heti ensi hetkistä alkaen olin varma, että sveitsiläinen junttisaksa tulisi kohottamaan verenpainetta ja saisi otsasuonet pinkeiksi vielä useaan otteeseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti