Miksi Sveitsiin?

Ennen kuin tässä Suomifondue-blogissa pureudutaan nykypäivän käsillä oleviin kysymyksiin, on hyvä tietää mitä edellisen viiden vuoden aikana on tapahtunut. Miten tähän pisteeseen on tultu? Mikä on saanut V*tutuslistan lyhentymään? Tämänpäiväisessä tekstissä käydään lyhyesti läpi syyt ja sattumat, jotka saivat meidät lähtemään Sveitsiin.

Kesällä 2008 meillä oli asiat paremmin kuin hyvin. Olimme juuri juhlineet häitämme vaimon kotiseudulla Oulun kupeessa ja asuimme itse remontoimassamme kattohuoneistossa Mannerheimintien varrella Helsingin Töölössä. Työskentelin konsulttina Helsingissä ja vaimo reissasi ympäri maailmaa globaalisti toimivan suomalaisyrityksen leivissä. 

Silti en ollut tyytyväinen, koska halusin kokea muutakin kuin suomalaisen arjen, sen kaikissa harmaan eri sävyissä. Lisäksi olin alkanut tulla koko ajan kriittisemmäksi pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin erinomaisuuden suhteen. Olin varma, että on parempiakin keinoja rakentaa hyvinvointiyhteiskunta kuin keskiluokan kuiviin verottaminen ja kaikenlaisesta yrittämisestä byrokratiahelvetillä rankaiseminen. Myöskään vaimolla ei ollut lähtökohtaisesti mitään ulkomaille muuttamista vastaan. Tosin lista maista, joihin hän suostuisi muuttamaan, oli aika lyhyt...

Epärealistisin toivein olin laittanut keväällä 2008 oman cv:ni Monsteriin headhuntereiden löydettäväksi. Joku huntteri oli sen sitten sieltä luultavasti puolivahingossa esiin kaivanut, koska sain kesken kauneimman kesälomapäivän puhelun Lontoosta. 

- Mulle olisi sulle Sveitsissä töitä.

- Mikäpä ettei. Kerro lisää.

Mielikuvat Sveitsistä rajoittuivat lähinnä kelloihin, käkikelloihin, kellontarkasti kulkeviin juniin, maitosuklaaseen, Emmental-juustoon, alppeihin ja yli 10 kilometrin pituisiin laskettelurinteisiin. Sen verran tiesin myös että täällä työnteosta ei rangaista, vaan verotus on poikkeuksellisen kevyttä. Kun aloin asiaa tarkemmin miettiä, tajusin miten vähän kyseisestä maasta tiesinkään. Sveitsiläisestä yhteiskunnasta ei ollut matalan verotuksen lisäksi oikeastaan mitään käsitystä. Sveitsissä oli tullut pyörähdettyä tasan kerran, keväällä 2007, kun olimme käyneet hiihtolomalla Matterhornin kupeessa Zermattissa. Sen perusteella ei hirveästi vielä voinut muodostaa käsitystä suuntaan tai toiseen.

Matterhorn.

Haaveena oli ollut jo pitkään päästä kokeilemaan omaa katu-uskottavuutta ulkomailla ja koska saksaa oli tullut koulussa opiskeltua, uskalsin tarttua tilaisuuteen. Jos nyt pitäisi tehdä vastaava ratkaisu, tuskin uskaltaisin. Onneksi en silloin tajunnut, kuinka heikkoa saksankielen osaamiseni oikeastaan oli...

Asiat minusta kiinnostuneen konsulttifirman kanssa etenivät nopeasti, sillä yhden puhelinhaastattelun ja yhden paikan päällä Sveitsissä tehdyn haastattelun jälkeen työsopimus kolahti postiluukusta Helsingin Töölössä syyskuun lopulla. Lisäksi vaimoni työnantaja osoitti suurenmoista joustavuutta ilmoittaessaan, että mikäli saan sopimuksen Sveitsiin, myös vaimoni voisi jatkaa expat-sopimuksella nykyisessä tehtävässään yrityksen Zürichin konttorista käsin.

Kaikenlainen muuttoon liittyvä säätäminen aloitettiin välittömästi. Ja sitähän riitti. Lisäksi piti alkaa ottamaan selvää, millaiseen maahan sitä ollaan muuttamassa. Lähtöpäivä lähestyi uhkaavasti, mutta sitä ennen olimme saaneet iloisia uutisia. Viimeiset päivät Suomessa tulisivat olemaan kaikin tavoin ikimuistoiset...

p.s. Teksti ei sisällä aprillipilaa.